Luminous Queen Insomnia
♦ Morganinhevonen, ♀
♦ Voikko, 155 cm
♦ VH14-059-0002
♦ Syntyi 21.12.12, ikääntyminen
♦ Kasvattanut Leah Nathans

♦ Omistaa VRL-01436
♦ western trail, riding & pleasure
♦ KO: heC // RE: 60 cm
♦ PP-MVA myönnetty 22.10.2014

Kun Kultu muutti Suomeen, Iivarilla oli jo valmiina tiedossa laji johon tahtoisi uuden tammansa perehdyttää. Lännenratsatuksen avut Kultu oppi nopeasti, ja tamma tuntuu tykkäävän siitä ettei suussa olla koko ajan ohjeistamassa. Kultu tietää aina varsin hyvin mitä sen täytyy tehdä eikä sitä tarvitse paljon ohjeistaa, joten tamman kanssa voi ottaa ylimalkaisen rennosti. Pitkillä maastoretkillä kaunotar on parhaimmillaan, vaikka myöskin western ridingissä se osaa näyttää parhaita ja mukavimpia puoliaan tuomareille. Kultu osaa kyllä mennä aivan enkkuavuillakin, mutta eniten potentiaalia siltä tuntuu löytyvän juurikin westernin mukavuusluokkien puolelle.
Kuvagalleria
Näyttelytulokset
-
Valmennuksia ja kuulumisia
24.02.14, western pleasure-tarinaluokka Aasikartanossa
Olipa
kerran pieni ja hontelo tammavarsa, joka rapakon takana suuren farmin
suuren tähtihevosen suurena jälkeläislupauksena asetti
itselleen paineita ensimmäisistä
elinpäivistään alkaen; eihän
yltiömenestyneistä, kantakirjatuista vanhemmista voinut muuta
tullakaan kuin saddle seatin kruunaamaton kuningatar, show-rinkien
kirkkaimpana loistava stara. Pieni ja sievä morganinhevosvarsa ei
vielä tiennytkään mitä kaikkea siltä pian
tultaisiin vaatimaan vanhempiensa nimissä.
Niinhän
siinä tietenkin sitten kävi että omena tipahti kauas
puustansa. "Ei tämän sukutaulua uskoisi ellei omin silmin
näkisi" jupisi Leah Nathans hänet pettäneestä
kasvatistaan. Silloin vielä Goldieksi kutsuttu tamma ei
yltänyt liikkeiltään lähellekään
vanhempiensa tasoa, ei itse asiassa edes keskivertokategoriaan tuolla
ollut asiaa — show-luokissa ei menestytty vaikka askel olisi
kuinka pehmeä tahansa, sillä askelten koossa ja korkeudessa
Goldie jäi reilusti muista jälkeen. Yhden kauden kasvattaja
jaksoi yrittää, kunnes lopulta luovutti ja laittoi
"tähti"tammansa myyntiin.
Kaikista maailman ihmisistä onneksi juuri Iivari bongasi Goldien myynti-ilmoituksen netin ihmeellisestä ihmemaailmasta. Häntä ei kiinnostanut se ettei hevosella riittänyt liikkeet lajissaan eikä se että hevonen asui Jenkeissä, sillä miestä kiinnosti suorituskykyä enemmän hevosen mieluiten mahdollisimman erikoinen rotu ja väri. Niinkin pinnallisten syiden vuoksi Goldie lennätettiin syrjäiseen Pohjoismaiden kolkkaan nimeltä Suomi, jossa Iivari kohtasi uuden ongelman: nyt hänellä oli kaunis hevonen, mutta mitä sillä tekisi? Saddle seat ei tulisi ainakaan kyseeseen, hypätessäkään tamma ei nostellut koipiaan ja kouluratsunakin sen liikkeet olivat varsin vaatimattomat verrattuna treenattuihin ja pumpattuihin kouluvääntäjiin. Loppujen lopuksi Iivari löi hanskat tiskiin: nykyisin Kultu-nimellä kulkeva tamma saisi olla hänen puskapuksuttelija ja terapiaratsu kuumapäisten kilpureiden seassa, sillä koskaan ennen ei Iivari ollut törmännyt yhtä kilttiin, miellyttämishaluiseen ja helposti ratsastettavaan hevoseen. Kultun askeleet olivat kuin pumpulilla kulkemista eikä sillä tuntunut olevan koskaan huonoa päivää. Se oli aina yhtä innoissaan lähdössä liikkeelle, yrittäen kaikkensa mukaan miellyttää ratsastajaansa....
Oli
suoranainen ihme että Iivarilta meni lähemmäs neljä
kuukautta oivaltaa, millaisen pleasure-ratsun hän oli sattuman
kaupalla itselleen löytänytkään. Ruusukkeet Kultun
karsinan ovessa kertovat omaa, uutta tarinaansa.
09.01.14
"Iivarilla
ei ollut hajuakaan minne menisi, mahdollisimman pitkälle ja kauas
kuitenkin. Hän valitsi umpimähkään jonkun tutuista
reiteistään ja antoi ajatuksiensa soljua vapaasti. Kultu ei
ollut pitkään asunut Zenin katon alla, mutta sen verran
paljon Iivari oli tamman kanssa puuhannut että uskalsi jo luottaa
siihen ettei se ainakaan tahallaan tuottaisi ikäviä
yllätyksiä. Morganin askeleet olivat tasaiset ja käynti
rauhallinen, syvä ja tukeva satula piti otteessaan ja sen nahka
narisi rauhoittavana taustaäänenä. Miehen silmät
väittivät tuon katselevan eteensä, mutta todellisuudessa
hän ei katsonut mihinkään vaan seilasi vain
ajatusmyrskyssään. Mitä pidemmälle matka eteni,
sitä tasaisemmalta niin hänen sykkeensä kuin
ajatusvirtansakin alkoi tuntumaan: sillä onko mitään sen
parempaa terapeuttia ja kuuntelijaa kuin hevonen? Kultu ei olisi
puhunut päälle jos hiljainen Iivari olisi sille jotain
puhunutkin, se ei olisi huutanut, suuttunut, itkenyt, arvostellut tai
tuominnut. Iivarin ilme ei ollut enää kireä kun hän
kumartui taputtamaan ratsuaan kaulalle.
Metsän mustuus
väistyi kun polku johti naapurin pellon reunalle. Siellä ei
periaatteessa saisi ratsastaa, mutta tähän aikaan vuodesta
siitä tuskin olisi haittaa, olihan pelto Iivarin
tietämäksi ollutkin tarkoitus laittaa kesannolle
tänä vuonna. Eikä kukaan heitä näkisi ilman
valoa taikka heijastimia... Kultu nosti hetkeksi
päätään ja höristi korviaan selvästi
rallittelua kysyen, mutta kun ratsastaja ei antanut merkkiä
hyväksynnästä se laski päänsä ja siirsi
korvat takaisin kuunteluasemiin. Nyt mentäisiin rauhassa."
22.12.13
Kultu
saapui tänään Suomeen. Järjestelyissä oli
ollut hieman häslinkiä tamman papereiden kanssa, eikä
eläinlääkärin todistusta meinannut kukaan muistaa
lähettää myöskin Iivarille
nähtäväksi, mikä olisi nyt ollut luonnollisesti
aivan kiva kun hevonen oli hänelle tulossakin. Lopulta koko kamala
paperisotku oltiin kuitenkin saatu ratkaistua ja morganin kuljetus
sopia.
Vaikka matka olikin pitkä ja monivaiheinen, oli
Kultu silti yllättävän rauhallinen astellessaan alas
trailerista Zenin tallipihalla. Tamma oli ensin matkustanut muutaman
tunnin ajan lentokentälle, lentänyt Atlantin ylitse aivan
uudelle mantereelle ja matkustanut senkin jälkeen vielä
muutaman tunnin teitä pitkin. Ripulia, vuotavia silmiä tai
sieraimia taikka liiallista hermostuneisuutta ei kuitenkaan ollut
kuulemma ilmennyt, vaikka varsinkin lentokoneen nousu ilmaan oli
luonnollisesti hieman jännittänyt ensikertalaista
lentäjää. Siltikin tamma näyttää
siltä kuin olisi aina asunut Zenissä, nyt kun se mutustaa
matkaeväsheiniään uudessa karsinassaan ja kuikuilee
uteliaana muita hevosia.